Juhannuspäivälle olimme varanneet vierailun Auschwitzin keskitysleirille ja päätimme käydä myös Birkenaussa, jonne varausta ei tarvittu. Lähdimme aamulla varhain, kuuden jälkeen kotoa ja olimme perillä ennen kahdeksaa. Kauniissa, aurinkoisessa ja lämpimässä säässä astelimme rautaportista sisään. Portin yläpuolelle oli rautaisista kirjaimista taottu teksti "Arbeit macht frei", "Työ tekee vapaaksi".

                                         

Mitä kaikkea tuo lause pitää sisällään, sitä tuskin kukaan täysin ymmärtää. Noihin sanoihin kiteytyy niin paljon julmuutta, vihaa, mielipuolisuutta ja valheita, joilla edellämainittuja peiteltiin. Kuinka ihmisiä aivopestiin ajattelemaan, että jotkin kansanryhmät olisi poistettava joukostamme. Syyksi kelpasivat poliittiset, rodulliset, tai sosiaaliset syyt.  Saksalaisia surmattiin keskitysleireillä myös mielisairauden, tai vammaisuuden vuoksi "eutanasia-ajatuksen" perusteella.

                                 

Auschwitz I on perustettu 1940 alunperin puolalaisten vankilaksi, mutta pian siitä tuli työleiri eri puolelta Eurooppaa tuoduille juutalaisille. Tiilistä muuratut talot seisovat suorissa riveissä. Taloissa on erilaisia näyttelyitä. Yhdessä talossa oli vankileireiltä selvinneiden tarinoita, toisessa kaikkea, mikä on jäänyt uhreilta henkilökohtaista jäljelle, yhdessä talossa oli ranskalaisten uhrien muistolle, toisessa unkarilaisten uhrien muistolle.

                                 

Eräässä talossa oli vankisellejä ja kahden talon välissä alue, jossa vangit odottivat teloitusta ja kiviseinä, jota vasten heidät teloitettiin. Matalammassa puurakennuksessa oli kertomusta perheestä, joka omisti uunitehtaan, sekä uunien kehitystyöstä. Uunitehtaan tuotteita käytettiin krematorioina. Auschwitzin leirin järjestelmän suunnitelmallisuudesta kertoo yksityiskohtainen kirjaus ja arkistointi. Jokaisesta leirillä olleesta henkilöstä tehtiin kortti, johon kirjattiin henkilötiedot, lisäksi uhrit valokuvattiin. Kaikkien surmattujen omaisuus; vaatteet, kengät, silmälasit jne. säilytettiin. Näitä on esillä Auschwitz I rakennuksissa isoissa, seinänkokoisissa vitriineissä. Valokuvia on pitkien käytävien seinillä. Niissä voi nähdä pelon ja epätoivon kasvoilla. Kuljimme hiljaisina suuren hämmennyksen ja surun valtaamina ohi tuijottavien silmien miettien, oliko kuva ollut viimeinen katse ennen kuolemaa.

                                  

Auschwitz II eli Birkenau perustettiin 1942 tuhoamisleiriksi. Birkenaun alue on huomattavasti suurempi, kuin Auschwitz I:n.

                                  

Suuri peltoaukio on aidattu sähköaidoin. Keskellä peltoaukiota kulkee tie ja junarata. Radalla on yksi vanha junanvaunu. Portilta katsottuna oikealla on alunperin hevosille rakennettuja lautaseinäisiä parakkeja rivissä silmänkantamattomiin. Nämä otettiin käyttöön, kun portin vasemmalla puolella olevat tiilirakennukset täyttyivät vangeista. Tiilisissä rakennuksissa oli omansa mm. lapsille, sekä odottaville äideille. Äidit ja lapset surmattiin heti synnytyksen jälkeen injektioilla. Isommat lapset olivat usein tohtori Mengelen hirvittävien ihmiskokeiden uhreina.

                                  

Portilta suoraan eteenpäin kulkee hiekkatie, jonka päässä avautuu aukio. Aukion vasemmassa reunassa sijaitsevat jäännökset kaasukammioista. Aukion keskellä on muistomerkki Birkenaussa surmattujen muistolle. Lisäksi vasemmalla puolella, ennen parakkirivistöjä on alue, johon on haudattu kaikkien surmattujen tuhka. Kivinen laatta kertoo alueen olevan kymmenien tuhansien ihmisten hauta. Birkenaussa surmattiin kaasukammioissa kaikki, jotka selvisivät hengissä epäihmillisistä olosuhteista, kuten orjatyöstä, taudeista, nälästä ja kylmästä. Käynti keskitysleireillä on karmiva muistutus historian tapahtumista. Surullista on, että vastaavaa tapahtuu eri puolilla maailmaa tälläkin hetkellä. Kansanryhmiä johdetaan tuhoamaan toisiaan uskonnollisista, sosiaalisista ja kulttuurillisista syistä. Muutoksen avaimet ovat meidän jokaisen käsissä.