"Apua!" Tämä oli ensimmäinen, tai toinen sanani, kun olimme Kemin lentokentällä kiivenneet bussiin ja matka kohti Oulua alkoi. Bussimatkalle jouduimme siitä syystä, että Oulun lentokenttä oli suljettu korjaustöiden vuoksi. Bussin lämpömittari näytti ulkolämpötilaksi +10 astetta ja vettä roiskui bussin tuulilasiin tuulen tuomana. Olemme tottuneet +24 - +34 asteen lämpötilaan ja meidän oletuksena Suomessakin pitäisi heinäkuussa olla ainakin +20 astetta lämmintä. No, se ei ollut tämä päivä.

Matkamme sujui muuten oikein mukavasti, kiitos kysymästä. Koiramme selvisi hienosti automatkasta Krakovaan, kahdesta lennosta ja bussimatkasta Ouluun. Mekin selvisimme hyvin, mutta sehän ei ole ollenkaan olennainen tieto.

Kotona kaikki oli ennallaan, mutta hukassa. Jännä juttu, miten puolessa vuodessa voi unohtaa, missä on säilyttänyt esim. sitruspuristinta. Osalle löytymättömistä tavaroista löytyi selitys, kun laitoimme viestiä jälkikasvulle.

Matkalta kotiin tuleminen tarkoittaa aina myös sitä, että yleensä aika pian on taas mietittävä, että missäs minä olinkaan työssä ja miten olen sinne kulkenut ja mitähän siellä taas pitikään tehdä työpäivän kuluttamiseksi.

Kotona oleminen on mukavaa ja mikä tärkeintä, saa olla lähellä niitä kaikkein läheisimpiä ja rakkaita ihmisiä.