"Ei pidä pahastua, jos et saa palvelua, tai palvelu on kovin yksioikoista" Näin minua valisti naapurin rouva, kun helmikuussa tulin Ostravaan. Moneen kertaan olen todennut hänen olleen oikeassa. Ehkä en ole niinkään pahastunut, kuin suorastaan hämmästyksestä jäänyt suu auki katselemaan myyjättären perään, tai kassalla kuunnellut konekiväärimäistä posmitusta jostain asiasta, jota en ole lainkaan ymmärtänyt.

Hyvänä esimerkkinä palvelusta toimii myös toinen käyntimme poliisiasemalla oleskeluluvan puitteissa. Ensimmäinenhän päättyi niin, että minulle myönnettiin 90 päivän mittainen oleskelulupa. No, nyt kun se tuli täyteen, oli jälleen poliisiasemareissu tiedossa. Mieheni työnantajan puolesta olimme saaneet tietoa, että meidän tulisi toimittaa vihkitodistus, notaarin hyväksymä kopio vuokrasopimuksesta, kopio mieheni työsopimuksesta, molemmilta kaksi valokuvaa ja passit tietysti. Tunnollisesti keräsimme kaikki tarvittavat dokumentit kasaaan. Tilasin Oulusta Maistraatista todistuksen parisuhteemme laillisuudesta (tämä kolmella kielellä, suomi, englanti ja ruotsi) ja kävin valokuvassa. Mieheni hoiti hänen työhönsä liittyvät dokumentit ja vuokrasopimuskopiot. Sinä aamuna, kun meidän piti mennä poliisiasemalle kera henkilöstöhallinnon ihmisen, mieheni oli saanut tietää, ettei hänen olisikaan tarvinnut sinne mennä ollenkaan, vaan että hänellä oli oleskelulupa voimassa. Tosin sitä ei oltu mitenkään dokumentoitu mihinkään meille jäävään paperiin, vain poliisiaseman tietojärjestelmään. Menimme silti paikalle yhdessä, sillä olisihan joku voinut epäillä meidän olevan naimisissa, jos mieheni ei olisi ollut mukana. Menimme poliisiasemalle ja odottelimme vuoroamme. Vuoromme tultua, annoin luukusta passimme rouvalle, joka pyysi minua täyttämään lomakkeen, jossa kysyttiin täsmälleen samat asiat, kuin viimeksi käydessämme. Nainen tarkasti passimme ja otti täyttämäni lomakkeen. Tämän jälkeen hän selosti tsekin kielellä jonkin aikaa ja sanoi "Nashledanou!" Näkemiin! Tulkkina toimiva henkilöstöhallinnon ihminen kertoi meillä olleen onnea, koska minulle oli nyt myönnetty oleskelulupa 2018 vuoden loppuun saakka. Kukaan ei kaivannut vihkitodistuksia, valokuvia, tai muitakaan dokumentteja, joita oli pitänyt hankkia. Ohuesti tuli mieleen vanha Speden sketsi miehestä, joka meni virastoon hoitamaan asioitaan ja häneltä vaadittiin aina uusia papereita, jotta hänen asiansa olisi voitu hoitaa. Lopulta mies oli kerännyt kassillisen paperia matkaan ja latoi kaikki yksitellen pöytään.

Ihmisiä on monenlaisia. Toiset puhuvat mielellään huonoakin englantia, tullakseen ymmärretyksi. Toiset taas eivät puhu muuta kuin tsekkiä, eikä heitä kiinnosta kommunikointi ulkomaalaisten kanssa. Tämä tosin jaksaa hämmästyttää, mikäli henkilö on asiakaspalvelutyössä, kuten torilla myymässä tuotteitaan. Ne tyypit, joihin olen täällä tutustunut, ovat enimmäkseen ulkomaalaisia; suomalaisia, hollantilaisia, australialainen, iltalialainen, portugalilainen, belgialainen jne. Tänäänkin kuntosalilla jumpan alkamista odotellessani tuppauduin juttelemaan hollantilaiseksi tietämäni naisen kanssa, jotta pääsen puhumaan englantia, tai yleensäkin juttelemaan jonkun kanssa. Puistossa koiraa ulkoluttaessani tapaan toisia koiraihmisiä. Usein he juttelevat kanssani niin kauan, kunnes kerron, etten ymmärrä sanaakaan. Sen jälkeen useimmiten kuulen vain "Bye, bye!" ja se siitä jutustelusta. Eräs poikkeus on valkohiuksinen herrasmies, joka pienen koiransa kanssa tulee usein vastaan. Hän puhuu muutaman sanan englantia ja yleensä kertoo ne kaikki peräjälkeen. Juttelemme koirista ja kun hän on saanut jutustelusta tarpeekseen, hän toteaa " Thank you for your beautiful information!" Se on mielestäni kohteliasta. Kerran, kun olimme naispuolisen serkkuni kanssa yhdessä paikalla hän lisäsi vielä "Bye, bye girls!". Ei ole vähään aikaan kukaan yhtä kohteliaasti tytötellyt.

Salilta tullessani kävelen usein pienen torin laitaa ja välillä poikkean ostamaan torilla olevasta kojusta marjoja, vihanneksia, tai hedelmiä. Ensimmäisen kerran mennessäni myyjäpariskunnan mies osasi puhua tarpeelliset englanninkieliset sanat; kirsikka - cherry, mansikka - strawberry, valkosipuli - garlic. Kaikkia näitä hän sai minulle myydyksi. Seuraavan kerran mennessäni oli kaikki englanti unohtunut. Mies puisteli päätään, kun kyselin cherryjä ja rouva totesi lakonisesti, että "ne anglicki" eipä englantia tänään. Täytyy myöntää, että motivaatio tsekin kielen opiskeluun näin puolen vuoden oleskelu huomioon ottaen, on minullakin aika lailla nollassa.

Vierailemme usein Ostravan ulkopuolella, vuoristossa tai lähikaupungeissa ihan vaan tutustuaksemme ympäristöön. Hieman yleistäen voi todeta, että kaikkialla muualla ihmiset ovat hieman ystävällisempiä, kuin Ostravassa. En ole ymmärtänyt ollenkaan, mistä tämä voi johtua, mutta niin vain tuntuu olevan. Voisikohan ilmanlaadulla jotain tekemistä asian kanssa?