Nyt, kun lumet ovat täysin sulaneet ja päivälämpötila on pääsääntöisesti yli +10 astetta, olemme Caran kanssa innostuneet seuraamaan kasvien heräämistä kevääseen. Kuljemme lähiympäristössä ja tarkistamme jokaisen maasta nousevan kukkasen, pensaiden silmut ja puiden hiirenkorvat. Voitte vain kuvitella sitä riemua, kun pongasimme ensimmäisen Kaunokaisen joen töyräältä, aurinkoisesta ja suojaisasta paikasta sillankorvassa. Se piti heti kuvata talteen. Siitä taitaa olla viikko aikaa ja sen viikon aikana olemme täysin höperehtäneet kaikenlaisita kukkasista. Seuraavaksi löytyivät Lumikellot, joita olikin valtavana mattona Polanka Novan luonnonpuistossa.

Sen jälkeen on ollut yhtä juhlaa, Ailakit, Valkovuokot, Kirsikkapuut, Krookukset ja paljon sellaisia, joiden nimistä minulla ei ole hajuakaan. Konsultoinkin innokkaasti enoani, joka on puutarha-alan ammattilainen ja joutuu siten kaikenlaisista otoksistani päättelemään mikähän kasvi mahtaa olla kyseessä. Olen seurannut tiiviisti myös Alppiruusuja ja niiden nupussa olevia kukka-aihioita. Odotan innolla sitä hetkeä, kun puisto puhkeaa kukkaan. Jännitystä lisää tietysti se, minkä värisiä kukkia mihinkin puskaan ilmaantuu.

Sellaiseen asiaan olen täällä kiinnittänyt huomiota, että kuten meillä Suomessa, täällä ei puistoissa ole kukkapenkkejä, tai perennapenkkejä laisinkaan. En tiedä, mistä se voisi johtua, mutta voin vain arvailla, että kukat luultavasti lähtisivät ohikulkijoiden matkaan. Voi olla, että olen täysin väärässä ja tälle löytyy aivan toisenlainen selitys. Kukkakauppojen tarjonta on runsasta ja kukat ovat mielestäni aika edullisia. Minä hankin kukkaset torilta. Siellä vanha mies pitää pientä kojua, josta myy tulppaaneja, narsisseja, esikoita, hyasintteja ja helmililjoja. Hän tunnistaa jo minut ja käymme kauppaa lähinnä huitomakielellä, koska yhteistä kieltä meillä ei ole. Hänen myymänsä kukat ovat edullisia ja todella kestäviä. Tulppaanit kestävät maljakossa viikon ja vaikka ne muuttuvat hieman rypistyneemmäksi, pysyvät hienosti ojennuksessa, eivätkä nuupahda pitkin pöydän pintaa, kuten Suomesta ostamani tuppaavat tekemään.