Praha on Tsekinmaan pääkaupunki ja väkuluvultaan suurin 1,3 miljoonalla asukkaallaan. Kaupungin laidalla kulkee Vltava-joki, joka on tunnettu kauniista silloistaan. Kaupungin historiallinen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

                                              

Tämänkertaisen Prahan -matkan suunnitelmaan kuului lähinnä tutustumista sekä itse kaupunkiin, että sitä ympäröiviin keskiaikaisiin linnoihin. Hotellimme sijaitsi keskeisellä paikalla lähellä Vltava-joen rantaa, suuren puiston reunalla. Hotellin henkilökunta oli oikein ystävällistä. Usein astuessamme hissistä ulos, kajahti respasta huuto "Hello Finland!"

Hotellin sijainti helpotti oleellisesti koiran kanssa matkustamista, koska aamu/iltalenkit hoituivat puistossa. Puiston alue jatkui yli korkean mäen. Sieltä näkymät yli kaupungin olivat kyllä kaikista kauneimmat, mitä ikinä aamulenkillä voisi toivoa. Kommunismin uhrien muistomerkki puistossa toi mieleeni matkamme Aushcwitziin. Ne, jotka pelastuivat, tai välttyivät karmealta kohtalolta, olivat kuitenkin uhreja jossain, missä ihmisyyttä ei kunnioitettu ja ajatukset olivat ennalta määrättyjä.

                                                         

 

Kävimme kahtena iltana syömässä joen varren ravintoloissa, joihin terassille voi hyvin mennä kera koiran. Nautimme täysin siemauksin kalaruoista, joita Ostravassa saa harvemmista ravintoloista.

                                              

Shoppailulle olimme omistaneet yhden päivän. Jaksoimme muutaman tunnin kierrellä kaupoissa kaupungilla, sekä kauppakeskuksissa. Loppupäivän vietimme koiran kanssa puistossa, joka sijaitsi keskellä Vltava-jokea saaressa. Lämpötila puiden varjostamassa keitaassa, pienen tuulen vilvoittaessa saattoi pysyä juuri alle 30 asteen.

                 

Kuljimme kaupungilla enimmäkseen kävellen. Shoppailureissulle lähdimme autolla, mutta se ei tuottanut suurempia ongelmia. Parkkipaikka löytyi helposti kauppakeskus Palladiumin alla sijaitsevasta parkkihallista. Linnat sijaitsivat noin tunnin automatkan päässä Prahasta, joten sinne oli luontevaa autoilla. Jonkin verran tietöitä sattui reitillemme. Prahaan tullessa Brnon kautta jouduimme odottelemaan noin puoli tuntia jonossa tietöiden vuoksi. Hotellissa meille kerrottiin, että kyseistä tieosuutta kutsuvat paikalliset osuvasti "parkkipaikaksi".  Takaisin Ostravaan palasimme Kutna Horan kautta pienempiä teitä, jolloin tietyöitä ei ollut niin paljon.

                                                    

         

    

Prahasta jäi meille oikein mukavia muistoja. Käsittämättömän vanhaa rakennuskantaa on säilytetty huolella. Aikaisemmin matkalla ihmetteilin, miksi kaikki todella vanhat rakennukset ja patsaat ovat mustia. Nyt olen oivaltanut sen käytännön kautta. Kivihiiliteollisuuden ilmaan tuottamat hiukkaset ovat tarttuneet kaikkeen, mikä on ollut niille alttiina. Käsitykseni on, että vaikka paljon on ilman laadun hyväksi tehty, niin tekemistä vieläkin riittää.